Ruotsi-Suomen kenttätykistön organisaatio uudistettiin perusteellisesti Kustaa III:n aikakauden päättyessä. Kaarle-herttua, joka Kustaa III:n kuoleman jälkeen hoiti valtakunnan asioita varsinaisen 'kruununperijän' alaikäisyyden vuoksi, allekirjoitti 26.5.1794 määräyksen, jolla Kuninkaallinen Tykistörykmentti jaettiin neljään itsenäiseen rykmenttiin, joiden sijoitus ja kokoonpano oli seuraava:

Suomen Tykistörykmentti oli värvättyä ja kasarmoitua, sekä ympäri vuoden palveluksessa olevaa väkeä, toisin kuin Ruotsissa olevat tykistörykmentit. Edellä mainittua,  Kaarle-herttuan määräyksen allekirjoituspäivää 26.5. 1794 pidetään Suomen kenttätykistön syntymäpäivänä.

Tykistön historian juuret periytyvät niihin aikakausiin, jolloin erilaiset heittokoneet ilmaantuivat sotivien osapuolten varustuksiin. Mekaanisen tykistön vaihe alkoi todennäköisesti jo 400 eKr.

Ruudin keksijästä käydään yhä edelleen monipuolista tieteellistä väittelyä. Väitetään, että kiinalaiset olisivat tunteneet jo lähes tuhat vuotta sitten jonkinlaisen ruudin kaltaisen ajoaineen. Vanhin tunnettu eurooppalainen ruudin kaava on tunnistettu Marcusd Graecuksen l300-luvulla laaditusta käsikirjoituksesta.

Keksipä ruudin Sitten kuka tahansa, niin sen myötä alkoi tykkien nopea kehityskausi.

Kuninkaallinen Suomen Tykistörykmentti oli rauhanajan joukko-osasto ja toimi pääasiassa hallinnollisena ja koulutuksellisena sotavoimana, jonka taistelukelpoinen osa oli noin 900 miestä. Esikunta, keskusvarikko ja 7 komppaniaa  olivat  edelleen Helsingissä. Hämeenlinnassa oli 2 komppaniaa, korjauspajat sekä osa varikkoa. Tammisaaressa oli komppania ja pienempiä komennuskuntia majaili Hankomiemen linnoituksessa ja Svartholmassa sekä Varkaudessa.

Tykistön yleisin ammus oli edelleen takorautainen pallokuula. Haupitseilla oli myös valikoimassaan pallokranaatteja, jotka varustettiin yksinkertaisella palosuonisytyttimellä.

Ampumaetäisyydet olivat vaatimattomia noin 200 - 300 m. Keskeisellä kenttäkanuunalla, 6-naulaisella voitiin hyvissä olosuhteissa saavuttaa 1200 m:n etäisyys. Käytännöllinen tulinopeus määrittyi suuressa määrin koulutustason ja tilanteen mukaan. Harjaantuneen miehistön tuli kyetä ampua 6-naulaisella 2-3 kuulaa minuutissa.

Kuninkaallinen Suomen Kenttätykistörykmentti joutui ensimmäiseen todelliseen tulikokeeseen Suomen sodan syttyessä 1808. Rykmentti sai liikekannallepanokäskyn 1.2.1808.

Joukko-osaston saattaminen sotavalmiuteen osoittautui yllättävän vaikeaksi. Tykistöjoukon rauhanajan kokoonpano ei tarjonnut riittävää perustaa kenttäjoukkojen taistelujaotukselle. Rykmentti oli pirstottava ja aseet olivat vanhentuneet, vaikka niitä oli kyllä kirjanpidon mukaan 170 erilaista kanuunaa kenttäpattereille jaettavaksi. Harmaita hiuksia aiheutti myös vaikea hevostilanne. Kaiken lisäksi varastossa oli panoksia niukasti ja aikaa vähän.

Suomen tykistöyksiköt joutuivat ensimmäisen kerran taisteluun Myrskylässä 23.2. ja jo seuraavana päivänä Koskenkylässä ja Artjärvellä.

Kenttäarmeijan aloittaessa kesän 1808 sotatoimet tykistön organisaatio murentui jälleen ja patterit hajaantuivat eri joukkoihin. Suomessa olleen kenttätykistön kokonaisvahvuus oli 21.8.1808 972 -miestä, 620 hevosta ja 90 tykkiä.

Tykistöllisesti huomattavin tapahtuma oli Koljonvirran taistelu. Kesän 1808 suuriin ratkaiseviin taisteluihin kuului myös yhteenotto l.-2.9.l808 Kuortaneen Ruonalla ja Salmissa. Veriset yhteenotot käytiin myös syyskuun 6. päivänä Ömossassa ja syyskuun 14. päivänä Oravaisten taistelussa.

Suomen sodan suuri sankari oli ruotsalainen aatelisperheen 15 vuotta täyttänyt tykistön aliluutnantti  Wilhelm  von Schwerin. Hänet tuntee Suomen kansa ennen kaikkea J.L. Runebergin "Vänrikki Stoolin tarinat" kirjan runosta. Wilhelmvon Schwerinin kovat taistelut olivat tykkipatterin   päällikkönä Ömossassa 2.9. ja Oravaisissa 14.9.1808, jossa hän haavoittui kuolettavasti ja kuoli taistelujoukkojen perääntyessä Kalajoella, jonne hänet haudattiin. Kuninkaallisen Suomen Tykistörykmentin urotyöt Suomen sodassa 1808-1809 ovat Suomen kansalle tuttuja ensisijaisesti Runebergin "Vänrikki Stoolin Tarinoista". Kirja kuului koulujen pakolliseen lukemistoon aina viime vuosikymmeniin saakka.

Yppärin kahakassa 11.11.1808 suomalainen tykistö ampui viimeiset laukauksensa kotimaan kamaralla. Maalis-Huhtikuun vaihteessa. Kuninkaallinen Suomen Tykistörykmentti luovutti sopimuksen mukaisesti venäläisille jäljellä olevan kalustonsa. Ruotsiin siirtyi pienehkö patteri ja se osallistui siellä kahteen taisteluun1809. Osa suomalaisista tykkimiehistä palasi kotimaahan, mutta osa jäi ruotsalaisten tykistörykmenttiin.

Suomen Kuninkaallisen Tykistörykmentin perinteitä jatkaa nyt Tykistöprikaati, jonka vuosipäivä on 26.5. eli sama kuin Kuninkaallisen Suomen Tykistörykmentin perustamispäivä oli.

Edellä on lyhyesti kerrottu Suomen kenttätykistön alkuvuosikymmenistä  Sen jälkeen on suomalainen tykistö osallistunut useaan Sotaan ja kunniakkaasti puolustanut isänmaatamme kovissa taisteluissa.

Lopuksi voidaan todeta, että tänä päivänä on Suomen Kenttätykistö, niin toimintavalmiudeltaan kuin teknilliseltä tasoltaankin  maailman huippua.

Kuninkaallisen Suomen Tykistörykmentin 200-vuotisjuhlaa vietetään Suomen puolustusvoimain lippupäivän aattona 3. päivänä kesäkuuta 1994. Päätapahtumat kunnianosoituksineen ja historiallisine näyttelyineen ovat Helsingissä. Juhlatapahtumiin kuuluu myös kunnianosoituskäynti nuoren tykistön sankarin Wilhelm von Schwerinin haudalla Kalajoella 3.6. klo 10.

Kunnianosoitustapahtuman järjestely on annettu nivalalaisten tykkimiesten tehtäväksi. Tämä sopiikin hyvin, sillä Nivala muiden Kalajokilaakson pitäjien mukana oli viime sotien aikana tykistön liikekannallepano-aluetta.

Toivon, että mahdollisimman monella jokilaakson tykkimiehellä olisi mahdollisuus olla mukana edellä mainitussa kukkalaitteen laskutilaisuudessa Kalajoella.

Veikko Junttila
Pohjois-Suomen Tykkimieskillan
Nivalan osaston puheenjohtaja